Psalmien kirja 12
1Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. {12:2} Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
2{12:3} He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
3{12:4} Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
4{12:5} ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"
5{12:6} "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".
6{12:7} Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
7{12:8} Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.
8{12:9} Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.