Psalmien kirja 39
1Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. {39:2} Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
2{39:3} Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
3{39:4} Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
4{39:5} Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
5{39:6} Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
6{39:7} Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
7{39:8} Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
8{39:9} Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
9{39:10} Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
10{39:11} Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
11{39:12} Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
12{39:13} Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
13{39:14} Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.