Psalmien kirja 49
1Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {49:2} Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
2{49:3} sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
3{49:4} Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
4{49:5} Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
5{49:6} Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
6{49:7} He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
7{49:8} Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
8{49:9} Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
9{49:10} että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
10{49:11} Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
11{49:12} He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
12{49:13} Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
13{49:14} Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
14{49:15} Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
15{49:16} Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
16{49:17} Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
17{49:18} Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
18{49:19} Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
19{49:20} täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
20{49:21} Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.